[91] ~Kaikki hyvä loppuu aikanaan~

"Alle gode ender i tide"

Puolitoista vuotta sitten tapasin tämän aivan ihastuttavan, pienen ja pyöreän pojan. Haimme sen Jämsästä, raviradalta, jonka jälkeen minut vietiin kotiin. Keskiviikkona menin tallille ja pääsin kapuamaan ensimmäistä kertaa sen kyytiin. Menin perus koulua ja tein paljon pysähdyksiä. Se ei malttanut seistä aloillaan. Niissä muutamassa laukannostossa mitä otin, se ei meinannut ensin nostaa laukkaa, mutta päätti kuitenkin miellyttää minua ja nostaa.

Tajusin, että olin rakastunut. <3

Ratsastin sillä muutaman kerran viikossa, olin ensimmäinen meidän tallilta, joka sillä meni puomeja, hyppäsi esteitä, ratsasti pitkän maaston, ajoi kärryillä, juoksutti, ratsasti tunnilla, ratsasti katrillissa ja kisasi tallikisoissa. Kävin myös Mennalan Ratsutilalla yhdet tallikisat, kotitallilla ratsastin monet talliestekisat ja suoritin ratsastuksen perusmerkin. Rakastuin poniin päivä päivältä, tunti tunnilta ja sekunti sekunnilta vielä enemmän! Ratsastin monet kerrat kaatosateessa ilman satulaa, monet kerrat  se kuskasi minua laukassa, mutta ei se mitään, se oli hauskaa! Yksi parhaimmista muistoista oli se kun saimme parhaan kaverini kanssa sen hoitoponiksi leirillä, koristelimme kauneuskilpailuissa sen ihanaksi ja sijoituimme kakkoseksi ja leiriestekilpailussa sijoituin neljänneksi.

"Jeg elsker det nå og alltid"

Kerran kävin suojakallion ratsastuskentällä hyppäämässä, hyppäsin 60cm sarjaa, en voi sanoin kuvailla kuinka ylpeä ponista olin! Talliestekisoissa sijoituimme kolme kertaa neljänneksi, kerran kahdeksanneksi ja kerran yhdenneksitoista. Mennalassa saimme puhtaan radan jonka ansiosta saimme sinivalkoisen ruusukkeen. Ratsastuksen perusmerkin pääsin läpi ja olin ainoa joka sen pääsi lävitse.

"Jeg elsker det og ganske helvetisk"

Kaksi kertaa sain kavion jäljen itseeni, toisen jalkaan ja toisen pyllyyn. Muutaman kerran sormetkin meinasi jäädä sen suuhun, mutta pikku vikoja. Rakastan sitä silti!

~ Bimlis Mårten 6.2.2016-14.9.2017 ~ Ei hyvästi, vaan näkemiin! ~

Mortti siis myytiin tietyistä syistä jota en ole kertomassa, joten turha edes kysyä. Se oli ollut jo aika pitkään myynnissä, mutta varmaa ostajaa ei ollut löytynyt. Muutama sitä oli käynyt katsomassa ja kokeilemassa ja loppujen lopuksi yhdelle niistä se lähti. Morttia tulen ikävöimään aina, mutta vielä en ole edes sisäistänyt sen lähtemistä, sillä se tapahtui niin äkkiä. Viimeisen kerran ratsastin sillä 9.9. kun menimme ponitalutukseen noin kilometrin päähän tallilta. Hyvästelyajon teimme jo aikaisin, 30.8.